On sitä aurinkoakin näkynyt!

Moikka!

Suunnitelmissa oli tänään puolikkaan päivän kunniaksi touhuilla pihahommia, mutta kuinkas ollakaan, vettä ripsii ja aurinko meni pilveen. Hyvä syy siis istahtaa sohvalle ja kirjoitella teille :) Kyllä se aurinkokin meitä vielä muistaa, ihan pian, uskon sen! Mutta jospa vaikka sädepäivän kunniaksi laittaisin viimein kuvia meidän pieneltä Pyhtään perheretkeltä, joita olen jo tovin lupaillut. Silloin nimittäin paistoi aurinko, kauniisti koko päivän :)

Pari viikkoa sitten lähdettiin äidin, siskoni ja poikani kanssa road tripille Pyhtäälle ;) Heh, melkoisen jännittävä reissu siitä meinasikin kehkeytyä, kun minähän en äitiä uskonut ja päätettiin lähteä kokeilemaan "lyhyempää" reittiä.. köh köh! Ajelimme pitkin maalaismetsäteitä jossakin Elimäen perukoilla, kun bensamittarissa valo alkoi palaa ja kenelläkään ei ollut mitään tietoa missä ollaan ;) Aina sitä perille löytää, kunhan bensa riittää!! Hih! (unohtui tankata etukäteen..)

Pieni optinen harha, eikö näytäkin ihan kuin tuo silta loppuisi kesken??

No, loppu hyvin kaikki hyvin. Löysimme Pyhtäälle. Kävimme ihan ensin moikkaamassa vanhaa perhetuttua mummoa, jonka pihassa kauniisti juhannusruusut olivat jo kukassa. Itse olen hänet nähnyt viimeksi varmaan joskus 10 vuotiaana, joten oli mukava piipahtaa moikkaamassa :)

Sieltä jatkoimme Pyhtään vanhalle hautuumaalle, jonne isomummoni on haudattu. Kaunis pieni hautuumaa metsän keskellä, kävimme viemässä isomummon haudalle kukkia, pitkästä aikaa. Sen verran on matkaa, että harvemmin tulee käytyä.

Sitten suuntasimme Pyhtään keskustaan ja matkalla törmäsimme moniin tuttuihin maisemiin lapsuudesta. Isopappani on haudattu kauniin vanhan kivikirkon pihalla olevalle hautuumaalle, hän oli Pyhtään ensimmäinen sankarivainaa, joka kaatui talvisodassa, joten emme ole koskaan tavanneet :(

Siskoni seisoo kirkon seinää vasten, jotta jylhä koko näkyisi kuvissakin! 

Pyhtään kirkko oli aivan mielettömän kaunis! Ja koko ympärillä oleva hautuumaa sekä puutarha niin kauniisti laitettu ja siistinä pidetty, että auringonpaisteessa ei voinut kuin ihailla. Kirkko on 1400-luvulta ja niin korkea, että tuntui kuin ylettyisi taivaaseen saakka. Tai ainakin lapsena se aina siltä tuntui :)
Upeita hautakiviäkin näimme, vanhoja ja koristeellisia.

Kirkolta jatkoimme matkaa isomummoni kotitalolle, joka oli myös mökkinä isovanhemmillani aikoinaan. Itse olen ollut vuoden vanha, kun se on myyty pois, mutta siskoni kunniaksi pihalle on aikoinaan istutettu vaahtera, jota nyt halusimme käydä katsomassa. Vastapäisessä talossa asuu sukulaisia, joten siellä kävimme myös samalla.

Entisen mökin nykyiset asukkaat olivat kotona ja mielellään esittelivät meille paikkoja, varsinkin äitini pääsi muistelemaan nuoruuttaan ja nautti käynnistä, mutta oli se mukava itsekin päästä tutkimaan ja kuulemaan tarinoita suvun alkujuurilta. Poikakin kuunteli mielenkiinnolla koko ajan <3

Vanha vaahtera oli yhä paikoillaan, sisältä laho, mutta pinnasta kunnossa ja hienosti vihreänä. Muistorikas, ihana yhteinen kesäpäivä, joka varmasti jäi meille kaikille lämmöllä mieleen <3 Ja bensakin riitti!

Semmoinen reissu :) Mutta eikö olekin ihania kuvia?? :)